Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kaikki muuttuu


Oon viimeiset puol vuotta ''suunnitellut'' päiväkirjan pitämistä, tai edes jonkinlaista kirjoittelun aloittamista uudelleen.
Tein sitä ennen paljon, koin sen tosi terapeuttiseksi.
Jotenki se vaan on jäänyt pois ja olen kaivannut sitä, mutta kirjoittaminen on pelottanut, selittämättömästä syystä.
Niin paljon on tapahtunut , päivistä on ollut vaikeaa selvitä.
Nyt tänä yönä sain sen tehtyä.
Tekstiä tuli helposti ja se tuntui hyvältä.
Haluan jakaa sen täällä, teidän kanssanne, vaikka tiedostan että jaan nyt hyvin henkilökohtaisia asioita.
Ehkä on tyhmää kertoa ''päiväkirjansa'' sisältöä, mutta tavallaan tämä blogikin on sitä, julkinen päiväkirja ja niin kauan kuin tämä tavalla tai toisella on elossa, haluan pitää sen aitona.
Enkä ole käynyt täällä pitkään aikaan enkä jakanut mtn oikeaa elämästäni, joten nyt siitäkin syystä voisin hieman raottaa pienen palan elämääni ja ehkä lähinnä menneen päivän tapahtumia ja tuntemuksia.


15.3.2017

Mihin tää aika menee?
Kohta meidän erosta on kulunut jo viis kuukautta?!
Tuntuu että aika on mennyt tosi nopee..
Eihän siitä ole kuin hetki kun kuljin puistosta toiseen martissa Unan kanssa ja harkitsin lähtemistä.
Kuinka joka aamu muutin mieleni ja aamulenkit meni itkiessä.
Se oli lokakuu.
Nyt ollaan jo maaliskuun puolessa välissä.
Toisaalta tuntuu kuin nuista hetkistä olisi mennyt jo ikuisuus.
Kaikki on nyt toisin, mutta yhä kamppailen samojen vaikeuksien kanssa.

Silti olen kasvanut ja vahvistunut suuresti.
On vain opeteltava olemaan armollisempi itselleen.
Tehdä parhaansa ja sen on riitettävä, vaikka se paras olisi just nyt vajavaista.

Tänään hyvästelin konkreettisesti sinut.
Olet lähdössä kauas seikkailuun, mutta tällä kertaa minä en olekaan kanssasi.
Joku muu on.
Tunteeni ovat sekavat.
Tämä oli tärkeä kohtaaminen.
Se oli lämmin, siinä oli paljon tunnetta.
Kaikki välillämme on muuttunut, silti jokin yhteys on säilynyt.
Kai se on ihan luonnollista, kun olet 5-vuotta jakanut ilot ja surut ja koko elämäsi jonkun kanssa.
Ei kai kaikki se välittäminen ja yhteys vain katoa savuna ilmaan.
Halasimme pitkään ja lujasti, suukotit otsaani ja sanoit ''Olet tärkeä''.
Oli vaikeaa irroittaa otetta sinusta.
Tein sen jo marraskuun alussa, nyt tein sen viimeisen kerran.
On aika päästää irti.
Case closed.
Odotan elämääni jotain uutta ja hienoa.
Olen täysin kesken, mutta valmis siirtymään  eteenpäin.

Rakkaudella
Fanni.












Seitsemän sekuntia aikaa katua sun tekoja,
kauheimmat jutut sä voit jättää kertomatta.
Mitä jos meteoriitti tippuu päähäsi ennenkun ehdit sanoa ne kaikkein tärkeimmät sanat?
Minä en unohda sinua koskaan, vaikka en muistaisi omaa nimeäni.




6 kommenttia:

Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)