Se on Atlantti

Viimeinen päivämme Portugalissa.
Tässä postauksessa kerroin kuinka pojat halusivat mennä merelle mutta me tytöt saimme tahtomme läpi ja menimmekin vähän erilaisiin maisemiin.
Silloin Zé olisi halunnut näyttää tämän kyseisen paikan, mistä nyt tulee kuvia. Zé halusi etenkin Teemulle esitellä tämän paikan, siellä kun oli hyviä kiipeilyspotteja.
Onneksi kerkesimme tuonnekin vielä käymään.
Mä en jaksanut enää raahata kameraa mukana joten seuraavat kuvat on otettu puhelimella.
Kyllä näistä silti näkee kuinka mielettömän upea paikka oli kyseessä!

Tämän kuvan on Johanna ottanut kameralla, kiitos hälle siitä! <3

Tuolla kallionkolossa oli kyl niin hyvä olla ja katsella merta, sanoinkin Johannalle et
''Voi kun tämän tyynen, levollisen Zentilan pystyisi pitämään arjen kiireessä ja stressissä''.
Oli niin rauhallinen olo, tuon kauniin ja ihmeellisen meren edessä, kaikki murhe tuntui mitättömältä.

Nämä vetelevät viimeisiään, kaikki kamerakuvat reissulta on jo julkaistu.
Enää ois tulossa sellane vähä niinku ''koostepostaus'' puhelimella otetuista kuvista koko reissun ajalta.
Räpsyjä sieltä täältä.
Se sit seuraavaksi ja sit sanotaanki heipat Portugalille, toistaiseksi.
Voi että vähä kateus iskee kun Johanna ja Zé ovat taas nuissa maisemissa.
Itellä on kova kaipuu tuonne, tai oikeastaan ihan mihin vaan, loputon matkakuume.
Ikävä kyllä siihen ei auta kuin se yksi lääke, voih, jospa sitä taas joskus pian ois mahdollisuus lähtä.
Tällä hetkellä hirvee hinku ois Islantiin ja Irlantiin.
Jonakin päivänä.