Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Mystinen Quinta da Regaleira





Meidän reissu Portugalissa oli jo loppumetreillä kun yksi päivä ajettiin Johannan, Zén ja Teemun kanssa Sintraan katsomaan Quinta da Regaleiran palatsitilaa. Johanna oli laittanut minulle jo syksyllä facebookissa jonkin googlelinkin jossa näkyi kuvia paikasta ja vaikka innoistuinkin sillon ajatuksesta niin en osannut yhtään odottaa mitään niin mykistävän kaunista mitä siellä nähtiin.
"Quinta da Regaleiraan kuuluu romattinen goottilaistyylinen palatsi koristeellisine kappeleineen sekä mielettömän kaunis ja valtava puutarha, jossa kävelemällä voi kohdata niin lampia, pieniä vesiputouksia, kiveen hakattuja tekoluolia eli grottoja, patsaita, kuin tietysti kauniita istutuksia, kukkia ja vanhoja muhkuraisia puitakin.
Puhumattakaan niistä käänteisistä vihkimyskaivoista!"
 
(Lainasin tämän tekstin Johannan blogista jossa hän kertoo samasta vierailusta, en itse osannut sitä tämän paremmin kuvailla ;) , käykääpä katsomas se postaus kanssa tästä!)

Ilma oli lämmin, sateinen ja sumuinen, mut se passasi paremmin kuin hyvin tuolla vierailuun.
Se teki paikasta entistäkin mystisemmän ja satumaisemman näköinen.
En oo koskaan ennen käynyt tuollaisessa paikassa missä oikeasti tuntui että olisi jonkin elokuvan lavasteissa tai satukirjan sivuilla!

Olin koko ajan ihan häkeltyny, voiko tällaista paikkaa ollakkaan?!

Portugalissa oli talvi mutta keli oli enemmänkin meidän syksy + et siellä oli kaikenlaista vihreetä ja vehreetä ja kauniita kukkia.
Kuinka ihanaa oli nähdä kukkia ja värejä tammikuussa.


Klikatkaa kuvat isoiksi!















Näissä luolissa oli säkkipimeää ja vaikka siellä oli aikapaljon tilaa niin en kyllä suosittele kellekkään ahtaiden tilojen kammosille, tai ihmisille jotka kärsivät paniikkihäiriöstä, minä hätäännyin tuolla heti alkuunsa ja halusin välittömästi pois.
Pojat kiersivät koko paikan kulkien onkaloista toiseen kun minä ja Johanna kiertelimme puutarhan ihan maan päältä käsin.













Mikäs kultakutri se siellä ;)














Kiitos kuvasta Johannalle!



















Ja niistä kaivoista!!
Käänteisistä vihkimiskaivoista("initation wells") vierailimme ekaks sillä pienemmällä keskeneräisellä kaivolla ja luultiin et se on se ''the kaivo'' josta oltiin nähty kuvia ja oltiin iha vähä pettyneitä koska se oli iha pieni ja rupunen :D
Oli seki oikeesti hieno mut odotettiin jotain niin paljon suurempaa ni oltiin ihan ihmeissämme et tässäkö se nyt oli?!



Jossu kaivossa kummastelemassa.



Siinä vaiheessa ku oltiin kierretty melkolailla koko paikka ja tajusimme että kaivo jolla kävimme oli se ''väärä'', lähdimme kipuamaan takas ylös tihkusateessa katsomaan sitä oikeaa suurta kaivoa!
Kyl se oli vaivan arvonen, mul ikävä kyllä oli loppunu kamerasta jo akku enkä siitä saanut kuin yhden surkean kuvan mut näillä mennään( Ja Johannan blogista näkee enemmän upeita kuvia siitä!)

Me ei silloin tiedetty nuiden kaivojen tarinaa mut nyt Johanna oli saanut sen selville ja tässä lainaus hänen blogistaan :

"Pikemminkin maanalaisia, ylösalaisin käännettyjä torneja muistuttavia kaivoja ei ole koskaan käytetty vedenottotarkoituksen, eikä myöskään mihinkään ihan tavallisiin vihkiäisiin, vaan Tarot-vihkimysrituaaleihin - siitä juontaa outo nimikin.
Maanalaiset luolastot kytkevät nämä kaksi kaivoa puutarhan muihin osiin, ja suuremmat kaivon portaikotkin on mitoitettu Tarot-mystiikan mukaan."

KUINKA SIISTIÄÄ!!!
Huhhuhhh, oispa mielenkiintoista tietää niisä rituaaleista enemmänki!


Kiitos kuvasta Johannalle.
Tässä siis se suurempi kaivo!



Suosittelen lämpimästi kaikkia Portugalissa vierailevia käymään tuolla palatsialueella, oon ite niin kiitollinen että nähtiin tuokin paikka upean reissumme aikana.
Nähtiin monenlaista kaunista ja mykistävää paikkaa, sellaista luontoa mitä en ollut ennen nähnyt mutta silti tämä paikka nousi top kolmoseen nähtävyyksissämme.
En vaan ollut koskaan nähnyt mitään nuin satumaista.

Tuolla aikamme kierreltyämme olimme jo melkoisen nälkäisiä ja hakusessa oli joku kiva kasvispaikka ja sellaisen Zé netistä bongasinkin.
Ainut mutta oli se että meillä oli vain 10 vai 20? minuuttia aikaa keretä sinne ennenkuin se menisi kiinni.
Nohh(äiti älä saa shokkia) jouduttiin sit vähä hurjastelemaan ja etsinnän takana se paikka olikin!
Centro Tinkuy oli paikan nimi ja se oli kaiken sen kiirehtimisen arvoinen.

Johannan kuvaus kertoo paikasta kaiken oleellisen:
''Paikka oli superkodikas, oman puutarhan ja lähialueen luomuantimia hyödyntävä makrobioottista vegaanista ruokaa, joogatunteja ja erilaisia hoitoja tarjoileva paikka, jota pyöritti ihana perulainen nainen apuvoimineen. Saimme muistaakseni 15 eurolla keittoa, leipää herkullisine levitteineen, pääruokalautaset ja jälkkäriksi suklaakakkua reishikahvien kera.''

Se oli mielettömän ihana kokemus, perulainen nainen oli niiin sympaattinen ja heidän ihanat koirat valloittivat sydämemme täysin, etenkin toinen heistä joka olisi halunnut lähtä meidän matkaamme.


Huomasin heti sinne astuessani kuinka kurkkuani alkoi kutittaa ja muitakin allergisia oireita ilmetä, ihmettelin että mitäs kummaa tämä nyt on, onko täällä jossain kissa?
Enkä normaalisti saa nuin kovia oireita kissasta jota en ole vielä edes huomannut koko paikassa olevan :D 


Kissa löytyi kuin löytyikin yhdeltä penkiltä nukkumasta eikä mennyt kauakaan kun kissa hyppäsi tietenkin juuri minun syliini, kenenkäs muunkaan.
En halunnut mielelläni koskea kissaan enempää kun oireita oli minulla jo sen ollessa etäällä jolloin perulainen nainen nosti hänet pois sylistäni.

Ruokailun jälkeen menin takan ääreen lämmittelemään ja kappas vaan kissa kävelee mua kohti ja puskee suoraan syliini, se sai sydämeni niin sulamaan että ajattelin että ihan sama vaikka tukehtuisin, en halua siirtää kattia pois.
Perulainen nainen tuli heti kysymään että ottaako hän kissan pois ja kun vastasin että ei tarvitse hän kertoi tarinan siitä kuinka sama kissa aina menee allergisten syliin ja sen jälkeen niille ihmisille ei ole tullut kissoista allergiaa.
Hän totesi vain '' Anna kissan parantaa sinut'' ja niinpä jätin hänet kehräämään syliini.
Sen jälkeen en ole kissojen kanssa ollut tekemissä joten en tiedä paransikö hän minut mutta eiköhän sekin vielä selviä!;)


Tuolta suuntasimme vielä Lissaboniin Sushiravintolaan tapaamaan Zén kavereita ja Zé ei halunnut mennä helpointa reittiä takas ja kiertää vieressä ollutta vuorta vaan hän halusi mennä sen läpi.
Ei kai siinä, luotettiin hänen tietävän mitä tekee ja lähdettiin matkaan.

Rehellisesti voin sanoa että vähän kyllä pelotti, ketään muita ei siellä vuoristoteillä ollut, oli kova sumu ja ihan säkkipimeää, oli vaikea erottaa yhtään mitään auton ikkunoista.

Kyl me kaiken hakemisen jälkeen löydettiin oikeat tiet, välil ne oli hyviä ja välil vähä huonompia :D
Tiellä oli ihan järjetön määrä sammakoita!
Siel me sit Jossun kaa kiljuttiin kilpaa jokaisen sammakon ilmestyessä tielle ettei Zé vaan ajaisi niiden päältä, epäilen kyllä että jokunen sammakko siinä liiskaantui, niitä oli sen verran paljon.

Tuolla vuoristotiellä nähtiin toisen korkean vuoren läheisyydessä jokin hyvin kummallisen näköinen ''valoilmiö'', se oli kuin suoraan fantasiaelokuvista ja oltiin ihan superihmeissään mikä sen aiheutti!

Ilmeisesti se oli vuorella sijaisevan Maurilinnoituksen valot mut sumu teki siitä jotenki aivan aavemaisen näköisen.



1 kommentti:

  1. Ihana postaus! Joku oli kommentoinu mun blogiin et noi kaivot liittyis kans vapaamuurareihin ja ruusuristiläisiin mut en sit tiedä :D voi parantajakissa ja haha sitä sammakkoteillä ajelua ja rupukaivo :D

    VastaaPoista

Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)