Höpöhöpö

Heips kaikki!
Ensinnäkin suuri kiitos että ootte olleet rohkeampia kommentoimaan, se on todella lämmittänyt sydäntä <3
Muutenkin onhan teitä tässä kesän aikana tullut muutama lukija lisää jei!
Mul on ollut tän blogin periaatteena et meen ihan fiiliksen mukaan ja teen postauksia niistä asioista mitä oon sattunut kameralle ikuistamaan.
Välillä toki jotain muutakin, mut yleensä kameran muistikortin mukaan mennään.

Nyt mul ois sit kysyttävää teiltä et oisko teillä jotain postaustoiveita?
Jotain asioita mitä haluaisitte et kuvaisin tai kertoisin?
Voin parhaani mukaan yrittää toteuttaa jos aiheet ovat mielestäni mukavia! :) 
Laittakaahan kommenttiboksiin toiveita!

<3

Kuuntelen kuinka maailma allamme hengittää

Viime postauksessa oli kuvia Italiasta meren ääreltä, nyt tulis kuvia sit ihan täältä kotiSuomen merenrannalta.

Vielä viimeisiä valon ja värien loistoa ennen kuin alkaa aina yhtä ankea ja pimeä marraskuu.
Kohta aurinko ei näyttäydy ja puut ovat paljaita, mut ei vaivuta epätoivoon vielä kun on näin kaunista. 

 

Edessämme pilvenreuna merta koskettaa

Jos laiva horisontin takaa saapuis keinuen

Taas vähän Italian tunnelmiin.
Elisa ja Matteo halusivat viedä meidät katsomaan merta, tarkkaa sijaintia en enää muista.
Näin tuolloin ensimmäistä kertaa simpukoita luonnossa ja vuoria joiden huiput eivät olleet valkoisena lumesta, vaan marmorista..
Italiapostaukset vetää jo viimeisiään mutta luulen että niitä ainakin viitisen kappaletta vielä tulee, yritän saada ne julkaistua tämän vuoden puolella.

Uudeksivuodeksi ois aikomus lähteä Portugaliin ja ennen sitä reissua haluisin nää Italiakuvat alta pois et voidaan siirtyä johonkin uuteen ja erilaiseen!

 Tuo valkoinen tuolla ylhäällä on siis MARMORIA.. kelatkaa, hullua.

 Olin haltioissani tästä simpukkamerestä.

 <3

 Tämän simpukan kuljetin kotisuomeen asti.

 

Kuulkaas tähdet, tähdet tähdet:
ohjatkaa laiva kotisatamaan.