Kummallinen pieni kulkija, kaikkeutta katseli,
suuri hymy huulillaan eteenpäin asteli.
Mitä polkua seuraisin, mikä perille vie?
Mistä tietää voin mikä on oikea tie?
Kun tarkkaillen katselee, kuuntelee ja tunnustelee,
silloin tarvi ei tietääkkään milloin tai missä saavutat määränpään.
Päivä ja hetki kerrallansa kun eteenpäin astelee,
mukanaan luottamus itseensä ja upeaan universumiin,
silloin et harhaan kulje, et eksy pimeään tunneliin.
Löytää et voi oikeaa tietä,
ellet ensin taivalla vääriä reittejä,
kompastellen puunjuuriin.
Älä silti milloinkaan vajoa murheisiin liian suuriin.
On irrottauduttava kärsimyksestä,
rakastaen vilpittömästi ja aidosti kaikkea olevaa.
Ottaen hyväksyen vastaan kaikki eteesi saapuva muutos.
Heikkoina hetkinäkin kun jaksat kannatella valoa,
ei silloin luoksesi edes pimeyden kahleet yllä.
Vapaa ja voimakas sielu on meissä niin syvällä.
<3
Kuva: Earth. We are one -sivustolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun ilahdutit päivääni kommentilla! :--)