Ilonruhtinaita naurunviitoissaan

Toissaperjantaina minä, Teemu ja Tommi olimme maalla ''talonvahteina'' kun äitini oli miehensä kanssa reissussa Lapissa.
Toisinsanoen pääsimme neljäksi yöksi Alpuan rauhaan.
Ekat kaksi yötä olimme siellä kolmistaan ja loput kaksi yötä saimme viettää Teemun kanssa ihan kahden.
Oli ihan mielettömän ihanaa, voi sitä hiljaisuutta ja se iltaisin saapuva pimeääkin pimeämpi pimeys, se oli jotain niin pysäyttävän kaunista.
Se tunne kun aukaisi kuistin oven eikä oikeasti kirjaimellisesti nähnyt nokkaaansa pidemmälle!
 Tuli hassu fiilis siitä että todella tämän talon ulkopuolella ja tässä hetkessä ei ole muuta todellisuutta kuin se minkä täällä talon sisällä näemme ja koemme, ulkona oli vaan tyhjyyttä ja pimeyttä.
Pystyi vieläkin täydellisemmin olemaan läsnä siinä missä oli.
Hassuinta oli kun ympäröivä pimeys loi sellaisen illuusion että voisimme leijua vaikka avaruudessa :--D

Oli parhautta kulkea luonnossa, käydä metsässä ja kiipeillä puissa, saunoa puusaunassa ja pitää takassa taukoamatta tuli, kirjoitella mietteitä vihkoseen johon aina kirjoittelen kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää, joogata oikein kunnolla kun kerrankin oli paljon tilaa.
Nauttia toistemme seurasta.
Naurusta, laulusta ja rakkaudesta.
Ei tullut paljoa kuvattua taaskaan, oli niin paljon kaikkea muuta kivaa, mutta tässä kuitenkin niitä muutamia otoksia mitä Alpuan visiittimme aikana otin!:)

 

Hetkiä, hetkiä, unenkaltaisia välähdyksiä


Voi tätä elämän ihanuutta, olemisen iloa ja onnellisuuden määrää, voiko tähän hyvänolon tunteeseen pakahtua?
<3