Oon ihmetellyt punaista aurinkoa, kimaltelevaa lumipeitettä maassa ja puissa,
oranssia kuuta, tien yli sulavasti juoksevaa kettua, halpoja kivoja kirppislöytöjä, jostain syvältä sisältä tullutta voimakasta inspiraatiota ja sen seurauksena tulleita teoksia, äärimmäisen humalaisten ihmisten sekavia juttuja(todennut sen kuinka todella humalassa oleva ihminen taantuu sinne johonki 9-vuotiaan tasolle...),
kirjoja joiden tietämykseen ja ihmeelliseen maailmaan ei voi kuin vajota, kiipeilystä saamaani iloa, mieletöntä musiikkia, kuinka ihmiset sekoaa turhaan kuluttamiseen vain sen takia että kaupoissa viedään viimeisiä alennusmyyntejä,
mitä koti tarkoittaa minulle ja missä se oikeastaan onkaan?,
olen ihmetellyt elämää yleisesti, sitä kuinka kaikki jatkuvasti muuttuu, tuo uusia asioita eteen ja kuinka tahdon kulkea eteenpäin tuota tuntematonta uutta tietä, mitä se ikinä tuokaan tullessaan.
Tässä puhelinräpsyjä talvisesta ihmemaasta.
Huh muute mitkä sanotukset on tässä Jarkon biisissä, nerokkaat.
Täällä halla rehottaa,
vaan ei saa luovuttaa!
Vaikka leijona paraateja piti jo,
vielä kerran nousee pelasta aurinko:
saa kaikki sydämet ja halla-ahot sulamaan.
Niin valo valtaa maan
ja pimeys on polvillaan!
Jakakaa toisillenne lämpöä näinä hyytävän kylminä pakkaspäivinä!<3
hei , ihana kettutyttöni,peikkopentuni- soitan sinulle tänään:)
VastaaPoista