Mulla on sydän
ja se toimii
ja takkuinen tukka mutta
hiukset kuitenkin

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Hei, hei, hei, voinko kuolla ikävään?



Kävin tosiaan sunnuntaina pyörällä vähän pyörimässä eka Turun linnan liepeillä ja sit sieltä poljin ruissaloon, tässä ois jonkin sortin kuvavyöry sit siltä päivältä!






















Oli ihanaa käydä luonnossa.
Meren äärellä.
Vaikka kevättä vihaankin, kyllä kuulitte oikein ,  VIHAAN KEVÄTTÄ.
Kaikki vaan näyttää rumalta, ankealta ja värittömältä.
Mulla on vaa ollu se jo nii monesta vuodesta toiseen et ku lumet alkaa sulamaan ja aurinko paistamaan niin normaalit ihmiset alkaa sillon voimaan paremmin, mut mä ainaki alan voimaan huonommin.
Joka vuosi kun pitkän tauon jälkeen se aurinko tulee esiin nii jonku ihmereaktion se saa mussa aikaan, onha se iha todistettuki juttu et keväällä tosi monen mieliala synkistyy, toukokuuhan on Suomessa se kuukausi milloin tehdään eniten itsemurhia.
Onko täällä ketää muita kevätmasentujia?
Vai oonko tässäki asiassa joku kummajainen?


tiistai 23. huhtikuuta 2013

En pysty selittämään

Tässä ois sekalaisesti lähinnä viime viikolta kuvia ja tästä lähipäiviltä.
Toissapäivänä kävin ruissalos ja vähä muualki pyöräilemässä ja otin tosi paljon kuvia nii ajattelin et viimestää huomenna teen postausta sit siitä ''reissusta'' tai ehkä jo tänä iltana!
Nyt jotenki jumittaa sen verran et en jaksa tän kummempa stooria kirjoitella.








Ihana teinipeili, kaiken lisäks likanen peili.



Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan
Montako elämää meil on viel jäljellä?


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kevät


Oi ei, tämä maa on kaunis
tämä on ja pysyy ja jää
Se mikä on iskenyt minuun
ei voi tätä järkyttää



Tästä kuvasta näkee hienosti sen kuinka sisustettu meidän keittö on tällä hetkellä :-D
Sieltä löytyy pari pahvilaatikkoa, matto ja kasvi!







Tämä heleä kostea multa
tämä kirkkaus loppumaton
Se ei välitä, ei välitä vaikka
joku sydän murtunut on


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Muut oksia


Tänään ollut taas ohjelmassa vielä edellisen asunnon tyhjentämistä/järkkäämistä.
Tää maailma on kyl nii outo paikka ku pienessä hetkessä tapahtuu kauheasti muutoksia, jos mietin puolta vuotta taaksepäin nii tuo asunto oli täynnä elämää ja nyt siel ei asukkaan enää kukaan meistä, eikä tulla koskaan enään asumaankaan.
 Se vaan tyhjenee ja tyhjenee päivä päivältä ja näyttää kokoaja surullisemmalta mestalta.
Musta on tosi outoa se kuinka kiinnyn aina paikkoihin ja taloihin... ihan sama mistä muutan, vaik musta ois ihan kivaki muuttaa/haluisin muuttaa nii mul on aina tosi haikea olo sillon ku se hetki tulee.
Tuossa kämpässä on kyl ollut niin paljon hyviä hetkiä(niiltäkin ajoilta kun en ole sielä edes vielä asunut) ja sieltä jää mukaan paljon ihania muistoja.
Tällä hetkel siellä tosiaan näyttää näinkin sekavalta/tyhjältä:





Haikeena pyörin ''entisillä'' hoodseilla.


 


 





Kun aina vaan tää maailma muuttuu, sokerina pohjalle maailma hukkuu
Kun aina vaan tää maailma muuttuu, pitäs olla hereil ei pysty nukkuu
Kun aina vaan tää maailma muuttuu, pitäs tiet ettii mut tietki puuttuu


Ei elämässä mikään tule helpolla


On uni todempi fantasiaa








Jos nyt alan miettii ni mä olisin hullu
jos en olis kokemuksistani kummemaks tullu
Ei elämässä mikään tule helpolla